Stand up -komiikka

Olen aina ollut kiinnostunut stand up -komiikasta. Late Night With Conan O' Brienin parhaita jaksoja ovat ne, joiden lopussa esiintyy joku amerikkalainen stand up -koomikko. Ohjelman kautta olen löytänyt monta mainiota koomikkoa, joiden esityksiä olen sitten joko hankkinut levyinä tai katsellut You Tuben kautta netistä.

Viime vuosina stand up -komiikka on rantautunut myös Suomeen ja lähes ammatikseen vitsejä lavalta laukovia koomikoita on jo Suomessakin varmaan pari-kolmekymmentä. Koska koen nauramisen hauskana ajanvietteenä, olenkin pyrkinyt aina hankkiutumaan paikalle, kun stand up -komiikkaa on ollut tarjolla. Vahinko vain, että todelliset helmet ovat vielä harvassa. Useimmiten huomaan nauravani koomikolle muiden mukana vain kiusallisen hiljaisuuden välttämiseksi.

Se, että suomalaiset koomikot eivät ole yhtä hauskoja kuin amerikkalaiset virkaveljet ja -sisaret ei tietenkään ole erityisen yllättävää. USA:ssa stand up -komiikkaa on harjoitettu varmaan yli 50 vuotta ja koomikoita on tuhansittain, kun taas Suomessa varsinaisia stand up -koomikoita on ollut vasta vajaat kymmenen vuotta. Toki meilläkin on ollut Eemeliä, Severi Suhosta, Suhina-Lempiä, Kassi-Almaa ja Pekko Aikamiespoikaa, mutta stand up -komiikka sen varsinaisessa merkityksessä on kovin tuore tulokas.

Ehkä eniten suomalaisissa koomikoissa häiritsee oman tyylin puuttuminen. Melkein kaikilla on sama kohkaamisvaihde päällä. Lavalle tullaan innosta hihkuen ja yleisöltä kysytään ennen kuin ensimmäistäkään juttua on lauottu, onko kaikilla varmasti hyvä fiilis. Tekisi mieli aina vastata, että ei vielä, mutta jos nyt kertoisit pari hauskaa juttua, niin ehkä se siitä sitten paranisi. Samaan kohkaamiseen kuuluu, että yleisö yritetään saada lämpenemään heittämällä heti alkuun pari alapäähuumorijuttua. Minusta tämä on sama kuin nostaisi kädet ylös antautumisen merkiksi: sori, en ole keksinyt mitään hauskaa, mutta sukupuolielimet ja eritteet lavalta lauottuna naurattavat varmasti.

Tuntuu siltä, että suomalaiset stand up -koomikot ovat käyneet kaikki saman kurssin tai sitten he seuraavat toistensa esityksiä liian paljon, koska samat maneerit toistuvat melkein joka esiintyjällä. "Taputtakaa kaikki, joilla on koira", "Taputtakaa kaikki, jotka ovat Turusta" "Taputtakaa kaikki, jotka ovat olleet ennen stand up -esityksessä. Joku koomikoista on kantapään kautta oppinut, ettei suomalainen yleisö vastaa sille esitettyihin kysymyksiinm mutta taputtaminen vastaukseksi on riittävän anonyymiä. Ärsyttävää on myös itsensä jatkuva tituleeraaminen stand up -koomikkona. Eiköhän se ole kaikille selvää, kun kaveri on paikalla olevista ainoa, joka on lavalla valonheittimien paisteessa muiden istuessa katsomossa.

Melkein kaikki suomalaiset koomikot ovat ottaneet tavakseen jatkuvasti tentata yleisöä ja käydä joskus rasittavaakin vuoropuhelua jonkun katsojan kanssa. Tämäkin on ärsyttävää. Joillekin se sopii, mutta useimmat voisivat jättää sen kokonaan pois. Eväitä minkäänlaiseen dialogiin ei kertakaikkiaan ole. Jos jutut ovat hauskoja, yleisö on mukana ja nauraa ilman niitä pakollisia "mitä sä teet työkses" -kysymyksiäkin.

Olisi joskus hauska nähdä suomalainen stand up -koomikko, joka uskaltaisi luottaa oman materiaalinsa hauskuuteen, joka ei koheltaisi ja kiroilisi, repisi hiuksiaan ja vääntelisi naamaansa ja joka uskaltaisi olla oma itsensä. Joku, jolla olisi ihan oma ainutlaatuinen tyylinsä eikä aloittaisi heti repliikillä "Mitä vittua! Onks teillä hyvä fiilis? No, ehkä niitäkin vielä tulee.