maanantai 3. syyskuuta 2012

Aikataulujen vangit

Radiosta tai televisiosta tulee haastattelu. Vieraana oleva henkilö on juuri pääsemässä asioiden ytimeen ja kertomassa jotain mielenkiintoista, kun toimittaja muuttuu rauhattomaksi ja pyrkii ohjaamaan keskustelua ennenaikaiseen päätökseen. Kun vieraan puheessa tulee pienikin hengitystauko, toimittaja kiittää haastattelusta ja kertoo, kuinka seuraavaksi siirrytään uutisiin tai mainoskatkolle tai johonkin muuhun ohjelmaelementtiin, joka nyt vain sattuu olemaan merkittynä tähän kellonaikaan.

Mihin sähköisten viestimien journalismi oikein on menossa? Missä vaiheessa toimitetuista jutuista ja asioita valottavista haastatteluista on tullut pelkkää täytemateriaalia ja milloin ohjelmistoon merkityistä, yhä uudestaan ja uudestaan toistuvista yhdentekevistä elementeistä on tullut se pääasia?

Sellaista jymyuutista ei olekaan, joka ohittaisi tärkeydessään lähestyvän mainoskatkon.

-"Kansalaiset, nyt sen voi paljastaa. Minä en oikeasti ole Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö, vaan Xordo-planeetalta maapallolle saapunut avaruusneuvoston lähettiläs Zypfax ja haluan välittää ihmiskunnalle tärkeän..."

-"Oikein paljon kiitoksia haastattelusta ..öö... lähettiläs Zypfax, me siirrymme nyt takaisin studioon, jossa Aamukeittiön Sanna laittaa helppoa ja terveellistä ruokaa parsakaalista, mutta sitä ennen katkolle...".

Miten voi olla mahdollista, että sisältö, jolla esimerkiksi kaupalliset radio- ja tv-kanavat todellisuudessa kuulijansa ja katsojansa keräävät, onkin vain välttämätön paha. Vaikka itse mainosalalla olenkin, en jaksa uskoa, että ihmiset oikeasti seuraavat tiettyä kanavaa siellä esitettävien mainosten takia tai haluavat kuulla säätiedotuksen sekunnilleen tietyllä kellonlyömällä. Jos haastateltavalla on kiinnostavaa kerrottavaa, kuunnellaan se asia loppuun.

Jotenkin tuntuu tässä aikataulujen kumartamisessakin on kyse tälle ajalle leimallisesta ilmiöstä, jossa kaikki inhimilliset elämänalueet halutaan upottaa jonkinlaiseen excel-taulukkoon. Jokaisella asialla on aikansa, paikkansa ja kestonsa. Kaikkeen on olemassa patenttiratkaisu, sovellus tai laite. Yritetään luoda illuusio, että kaikkea pitää voida valvoa, hallita ja ennakoida, mutta elämä ei vain toimi niin. Se on niin monimuotoinen ja yllätyksellinen, ettei se sovi ruudukkoon. Jokainen hetki on poikkeus, joka ei vahvista sääntöä, vaan luo uuden.