Mopoista

Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Varsinkin mopoiksi luokiteltavia vempeleitä on liikenteessä moninkertainen määrä verrattuna vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. Onhan se kiva, että teinit pääsevät paikasta toiseen, mutta näiden pyörillä kulkevien moottorisahojen vallatessa raitit ovat myös ongelmat lisääntyneet.

Jos ihan harmittomimmasta päästä aloittaa, niin onhan tuollainen finninaamainen 15-vuotias sälli tai pissis mopon päällä aivan järjetön meluhaitta. Bensa ei ilmeisesti ole vielä riittävän kallista, kun samaa kadunpätkää on varaa tahkota tunnista toiseen edestakaisin niin, että lähistöllä ikkunat ja tärykalvot helisevät.

Missä on moponvalmistajien vastuu? Ihminen saadaan kohta Marsiin, mutta mopojen moottorien ääntä ei saada vaimennettua. Vaikuttaa suorastaan siltä, että niiden ääntä on kehitelty entistäkin kireämmäksi ja ärsyttävämmäksi. MItä ihmettä ajattelee nuori mies, joka kiehnää prätkällään ympyrää ja vinguttaa naurettavaa äänialaltaan korkeintaan tenoria muistuttavaa moottoriaan. Siinä ei ole mitään äijämäistä.

Meluhaitan lisäksi toinen, paljon vakavampi, haitta on liikennesääntöjen tuntemuksen puute. Päivittäin saa lukea lehdistä kolareista, joissa toisena osapuolena on mopoilija. Yhtenä ongelmana tuntuu olevan, ettei mopoilija aina muista olevansa autoon rinnastettava tiellä liikkuja. Tuntuu, että mopoilijat yrittävät poimia rusinat pullasta ottamalla vuoroin pyöräilijän tai jalankulkijan roolin ja silloin, kun siitä on hyötyä, siirrytään taas tiellä liikkujaksi.

Usein näkee, miten mopolla kurvataan sujuvasti maantieltä pyörätielle ja jopa suojatielle ja kohta taas takaisin maantielle riippuen ihan siitä, missä matka taittuu sujuvimmin. Sama pätee myös moniin polkupyöräilijöihin. Ei se kuulkaa mene näin. Pysytään roolissa. Joko ollaan maantiellä tai sitten pyörätiellä, mikäli liikennemerkki sen sallii.

Ihan oma lukunsa ovat mopoautot, jotka on mitä ilmeisimmin suunniteltu sielunvihollisen pajassa. Vehje, joka näyttää autolta ja jolla ajetaan maantiellä, mutta joka kulkee hiukan kovempaa kuin potkukelkka alamäessä. Sellaisen hankkiva ei selvästikään pidä henkeään kovin suuressa arvossa, sillä tällaisella kolarimagneetilla ajaminen on rinnastettavissa Niagaran laskemiseen tynnyrissä.

Ai niin, meinasi ihan unohtua nämä kääpiömopot. MItä ihmeen järkeä on ajaa kulkuneuvolla, joka selkeästi on suunniteltu sirkukseen. Iloisella 70-luvulla tunnetuin merkki oli Honda Monkey. Luulisi jo tuotemerkin paljastavan, että ajoneuvo on tarkoitettu apinoille. Meilläpäin niillä ajavatkin apinat, mutta vain henkisiltä ominaisuuksiltaan.

Säätiedotuksista

Kulunut kesä on ollut surkea, jos on uskominen television, radion ja sanomalehtien sääennusteita. Viikosta toiseen on kuultu samaa laulua epävakaasta säästä, saderintamista ja -kuuroista. Omituista kyllä, ne eivät ole juurikaan osuneet minun kohdalleni. Päivästä toiseen olen joutunut toteamaan, että sääennustukset eivät ole vähäisimmässäkään määrin pitäneet paikkaansa.

Tämän on täytynyt paljastua myös säätieteilijöille itselleen. Siitä huolimatta näiden nykypäivän auguurien puheessa ei ole nöyryyden häivääkään. Illasta toiseen he esittelevät sääkartoillaan tulevaa säätä kuin se olisi kiistaton fakta. Luulisi, että näin huonolla onnistumisprosentilla suoritettujen ennusteiden jälkeen lauseisiin ilmestyisi edes jotain konditionaaliin viittaavaa. Vaan ei. Kukaan ei totea, että "huomenna saattaa sataa", "alkuillasta on mahdollisesti pilvistä" tai "ukkosrintama voi ylittää Lounais-Suomen".

Vaadin nöyryyttä sääennusteisiin!