keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Mukaeksoottinen Suomi

Netissä ja sosiaalisessa mediassa törmää toistuvasti usein ulkomaalaisille suunnattuun materiaaliin, jossa mehustellaan ajatuksella, että Suomi, suomen kieli ja suomalaiset ovat jollain tavalla poikkeuksellisia ja eksoottisia. Jokainen on varmaan nähnyt listat lukemattomista koira-sanan taivutusmuodoista tai kuvia avantouimareista sekä eukonkanto- ja saappaanheittokisoista todistuskappaleina siitä, miten vaikea suomen kieli on, miten karu ilmasto täällä vallitsee ja miten hullu kansa täällä asuu. Oletus on, että kaikki ulkomaalaiset pudistelevat päätään ja ällistelevät päntiönään Suomea.

Jokaisella kansakunnalla on tietysti omat ylpeilynaiheensa, mutta mitä enemmän leveilylle olisi katetta, sitä vähemmän tavallisella tallaajalla on tarvetta nostaa asiaa esille missään. Kaikkihan tuntevat englantilaisten espanjalaisten, ranskalaisten ja italialaisten saavutukset, joten niitä muille toitottavaa pidetään automaattisesti pölönä.

Suomalaisilla ei ole oikein mitään, mitä voisi pitää koko maailman mittakaavassa merkittävänä. Meillä ei ole huikeita nähtävyyksiä, jotka tunnettaisiin kaikkialla maailmassa, tunnetuimmat suomalaiset urheilijat ovat mykkiä mököttäjiä, eikä tieteen ja taiteen saroiltakaan löydy nimiä, jotka olisivat jatkuvasti muun maailman kansalaisten huulilla. Nokia oli hetken aikaa suomalaisten IKEA eli kaikkien tuntema yritys, mutta senkin monet luulivat olevan joko japanilainen tai ruotsalainen.

Koska arvostetuimpana luonteenpiirteenä Suomessa pidetään vaatimattomuutta, emme voi lähteä itse repostelemaan omalla erinomaisuudellamme. Sen sijaan käytämme itsemme nostamiseen hienoisen itseironian kaapuun puettua erityistämistä. Nautimme suunnattomasti, kun Suomi noteerataan maailmalla nimenomaan kummallisena kansana. Sen sijaan, jos Suomi todetaan jossain tutkimuksessa maailman onnellisimmaksi, kilpailukykyisimmäksi, vähiten korruptoituneeksi tai muuten vain parhaaksi, julkinen keskustelu täyttyy kommenteista, joissa tutkimustulokset todetaan paikkansapitämättömiksi. Olemme siis mieluummin outoja kuin hyviä.

Ei kommentteja: