MEDIALUKUTAIDOSTA

Ken lukee kaikenkarvaisia keskustelupalstoja saa nopeasti käsityksen ihmiskunnan suuren enemmistön alhaisesta käsityskyvystä ja olemattomasta medialukutaidosta. Eikä tämä liity pelkästään suomalaisiin keskustelupalstoihin vaan aivan kaikkiin yleisiin, vapaasti kaikkien käytössä oleviin.

Iltapäivälehtien keskustelufoorumeja tai You Tube -videoihin jätettyjä kommentteja lukemalla voi päätyä vain yhteen johtopäätökseen – ihmiskunta ei ole juurikaan fiksumpaa kuin esimerkiksi tuhat vuotta sitten. Tietoa on toki saatavilla, mutta älyä tai halua sen prosessointiin ei ole.

Jos jotain muutosta ihmiskunnassa on tapahtunut, sekin on huonompaan suuntaan. Nimittäin ensimmäinen havainto keskustelupalstoja lukiessa on ihmisten matala keskittymiskyky, mikä ilmenee siten, ettei juuri kukaan jaksa lukea kirjoitettua tekstiä ajatuksella. Vähänkään moimutkaisemmat lauserakenteet aiheuttavat väärinymmärryksiä puhumattakaan tilanteista, joissa teksti sisältää ironiaa tai sarkasmia. Jos asian voi ymmärtää väärin, se ymmärretään väärin.

Tapaus Tony Halme

Tony Halmeen kuoleman jälkeen Kaarina Hazard kirjoitti Iltalehteen varsin provokatiivisen kolumnin, jossa hän hämmästeli, kuinka iltapäivälehdet ovat nyt tekemässä hiljattain kuolleesta Tony Halmeesta suurta sankaria. Samat lehdet olivat vuosia repostelleet Halmeen vastoinkäymisillä ja huumesekoiluilla, mutta kun mies kuoli, pahoinpitelyistä ja huumehörhöilyistä tuli “rankkaa elämää” ja miehestä itsestään “katujen sankari”.

Hazardin kirjoituksesta pystyi ilman suuria vaikeuksia havaitsemaan kritiikin kohdistuvan siis ns. hömppälehtiin, joista yhden sivuilla siis tämäkin kolumni julkaistiin, ja niiden tapaan kalastella lukijoita opportunistisella kirjoittelulla, joka unohtaa täysin vielä hetki sitten kaikkien tiedossa olleet tosiseikat.

Mitä seuraavaksi tapahtui? Keskustelupalstat täyttyivät vihaisista kommenteista, joissa vaadittiin Hazardin “erottamista”, mikä sinänsä olisi ollut vaikeaa, koska Hazard käsittääkseni toimi freelancer-kirjoittajana kyseisesssä aviisissa, eikä siis ollut lehden palkkalistoilla. Hazardista käytettiin pejoratiivisia ilmaisuja, kuten nekrofiili, taistolainen ja feministilesbo. Jos kirjoittaja tuohtui kolumnistin provokatiivisesta kielenkäytöstä, mistä kertoo se, että näissä vastineissa vedettiin nimittely saman tien kolmanteen potenssiin?

Seiska presidentiksi

Kuten todettua, Tony Halme oli Hazardin kirjoituksessa vain esimerkin asemassa. Samanlaista median valkopesua on nähty ennenkin. Juorulehdistön täytyy näyttää valtaansa päivästä toiseen nostamalla ja pudottamalla julkisuuden henkilöitä oman mielensä mukaan. Julkista mielipidettä ohjaillaan täysin toimituksen oman mielen mukaan. Tänään Matti Nykänen on unohdettu urheilusankari, huomenna vaimonhakkaaja, seuraavana päivänä comebackin tekevä viihdeartisti. Samalla tavalla poliitikkojen ura on täysin Iltasanomien ja Iltalehden toimittajien taskussa. Yksi kysymysmerkillä varustettu lööppi tuhoaa kenen tahansa maineen yhdessä päivässä. Virheitä ei vaivauduta oikaisemaan tai jos se tehdään, se tapahtuu surviaisen toukan kokoisella kirjasimella sivulla 13.

Jos joku tosissaan luulee, että kansa valitsee johtajansa, hän on pihalla kuin puutarhakeinu. Kansa äänestää juuri sitä, ketä media heitä ohjaa äänestämään. Tavaksi on tullut Suomessakin naureskella amerikkalaisten raha- ja julkisuusvetoisille vaalitaisteluille. Ei kannata paljoa naureskella.